27.7.2013 - ANNELI - Rönnin lava, Orivesi

tapsukka.kuvat.fi

Hieno keikkapäivä…

Eilen oli vähän erilainen keikkapäivä… liikkeelle lähtö jo varhain päivällä, vierailu keikkaystävieni Tarjan ja Martin luona Juupajoen kauniissa maisemissa Pirkanmaalla. Sauna mökillä käyntiä, makoisaa savukalaa maistellen ja kaikkee muuta kivaa... ja kuten arvata saattaa hauskaa piisasi, koko päiväksi aamusta iltaan. Hienon keikkapäivän kohokohta oli tietenkin vasta illalla Annelin ja yhtyeensä Recadosin ratkiriemukas keikka Orivedellä perinteitä tihkuvalla Rönnin lavalla… :-))

Illan keikkailijat saunamökillä Ruoveden ääressä... 

Rönni tanssiperiteitä jo 64 -vuotta...

Sotien jälkeen 1948 "peruttiin" Suomesta sotaaikainen tanssikielto. Tanssilavoja sekä paviljonkeja ryhdyttiin rakentamaan ympäri Suomea, niin tehtiin myös Eräjärvellä Oriveden kupeessa. Jo seuraavan vuoden heinäkuussa 1949 pidettiin uudella Rönnin lavalla ensimmäiset tanssit. Myöhemmin rakennettiin uusi nykyaikaisempi tanssilava ohikulkevan tien toiselle puolelle, nykyiselle sijainnilleen. Tuo uusi lava on edelleen nykyisen lavan osana, joskin lavaa on vuosien saatossa useaan otteeseen laajennettu. Linkistä löytyy lisää Rönnin lavan historiasta vuosikymmenien saatossa: Rönnin lava

Rönnin lavan tunnelmissa…

Valkoiseen asuun pukeutunut Anneli saapui lavalle puoli yhdentoista aikoihin, kauniina kauniisti hymyillen kuten aina… ”suojaan” kappaleen sävelten jo soidessa. Hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi voimakkaiden abloodien saattelemana meille innokkaille Anneli – faneille jo tutuiksi käyneillä Anneli, Anneli, Anneli, laulu toivotuksin… "suojaan" rytmien säestyksellä... 

Aloitus kappaleensa jälkeen Anneli toivotti kaikki tervetulleeksi illan keikalle. Iloiten että tanssikansaa oli rientänyt Rönnille sankoin joukoin. samalla iloiten että monen monta tuttua on saapunut myös paikalle. Monen Annelille tutun lisäksi lavan edustan oli vallannut kymmenittäin innokkaita Anneli -fania... se lämmitti myös allekirjoittaneen mieltä! :-)) Rönnillä kuvaus olosuhteet olivat aika vaikeat, kuten monasti noilla keikkapaikoilla tapaa olla. Kuvaus vaati kameraan oikeita säätöjä ja tarkkuutta että onnituu saamaan kuviin kulloisenkin lavan oikean tunnelman, kaikkine erivärisine valoineen ja värisävyineen päivineen. Kyll se siitä! :-))

”Se on kuin minä”…

Aloituskappaleen ”suojaan” jälkeen kuultiin muun muassa vanha tuttu ”jambalaya”… kohta oli humppa musiikin vuoro, ekana ”viisi kolpakkoa”, hymm… taitaapi olla basistin mieli kappale, jos on Anneli kappaleen esittelyyn uskominen! ;-)) ”Seuraavana autotyttö… se on kuin minä”, totesi Anneli topakasti seuraavaksi tulevasta kappaleestaan ”autotytöttö"…

Recadosin huippu tuuraaja …

Recados – yhtye oli liikkeellä varamies kitaristin voimin. Keikan aikaan vakio kitaristi Mikko oli rientänyt Helsinkiin jo aiemmin sovitulle yksityiskeikalleen. Mikon tuuraajan Rönnillä toimi Juhani ”Leipä” Syrjälä hänkin kotoisin Jyväskylästä. ”Leipä” ei ollut vain kuka tahansa tuuraaja, vaan ei tule mieleen milloin tuuraaja olisi hoitanut hommansa yhtä tyylikkäästi kuin hän sen eilen hoiti. Anneli antoi myös varauksettoman kiitoksen illan kitaristin turnaajalle, ja ehdottomasti ansaitusti! Juhani "Leipä" Syrjälä on aiemmin soittanut muun muassa Fernet -yhyeessä. 
Mattilan siskosten keikoilla hän on ollut aiemmin tuuraajana pari kertaa. Tuolloin Anniinan Avenuen mukana. 

Keikan jälkeen kiitin häntä, ja kehaisin hienosta soitosta, vaikka valta-osa illan kappaleista oli hänelle ennastaan aivan tuntemattonia? "Onhan nuo nuotit olemassa", hän vastasi. niimpä niin, sanoppas muuta! :-))  

Perhonen hiuksissa…

Humppa kappaleiden jälkeen oli vuorossa oikein kunnon nojailukappaleet rumbat ”tahdo tietää en” sekä ”became mucho”. Kesken ”became mucho” kappaletta lentää lehahti pieni valkea perhonen Annelin tummiin hiuksiin Annelin sitä itse huomaamatta... vinkkasin Annelille että sun hiuksiin lensi perhonen,.. Anneli kumartui puoleeni, kosketin perhosta… perhonen pyrähti lentoon, Annelin, meidän sekä soittajien katseet seurasivat perhosta sen pyöriessä jonkin aikaa kirkkaiden kohdevalojen valokeilassa… poistuen kohta jonnekin salin pimeään. Hauska kiva episodi joka sai kaikkien paikalla olleiden suupielet leveään hymyyn… ;-))

    

”On se hyvännäköinen”…

Kuulimme Annelilta myös ekasetillä noi tutut (Annelin, jos minulta kysytään) ”mustat silmät” sekä tämän parinaan yksi Anneli pravureista kappale ”don’t cry for louie”… Ensimmäisen setin loppupuolella siinä viiden viiva kuuden henkilön, aikalailla maistissaan ollut poika joukko saapui taaksemme lippalakit sinne sun tänne vinossa, katsoen jonkin aikaa lavalla esiintyvää Annelia… kotvan kuluttua takaamme kuului ”on se hyvännäköinen”… Anneli esitti settinsä lopuksi kappaleparin ”seitsemäs taivas” sekä ”mikä sun nimi on… Vasta tuolloin tää samainen poikajoukko innostui oikein kun Anneli esitteli seuraavaa ja samalla setin päättänyttä kappalettaan ”mikä sun nimi on”… ”voiii.. jum***auta se kysyi nimeämme", näin pojat sen ainakin tulkitsivat… pojat kuin kuorossa ikään- "ihana Anneli!" 

Jälleen se perhonen…

”Oot perhonen ja lennät kukkaan, mä olen kukka tuo, jo tunnen kuinka hiipii tukkaa, jne...” - vielä oli tuoreessa muistissa kaikilla tuo ”became mucho” – kappaleen valkea perhonen Annelin hiuksissa… ja tottakait nämä Anneli laulaman kappaleen sanat lentävine perhosineen sai jälleen kaikkien hymyn huulille... ;-))

”Ihana Anneli”…

Kun Pasi Kivimäki oli orkestereineen hoitanut välillä oman settinsä, asteli Anneli jälleen reippaasti lavalle aloittaen toisen settinsä kauniilla ”kuolleet lehdet” kappaleella, joka sai parikseen kappaleen ”niin paljon kuuluu rakkauteen”… Seuraavaksi kuultiin sambat, edelleen noiden ”ihana Anneli”, huutojen saattelemana. Samba –kappaleina kuulimme ”villi varsa sekä “la isla bonita". 

Kohta koitti jälleen se yksi illan kohokohdista Armin ja Dannyn hauska duetto ”tahdon olla sulle hellä”… Jostakin taskuistaan Danny kaivoi ja ojentaen Armille jälleen jotain kivaa, tällä kertaa pienen kirjasen… Danny: ”kaiken kun hän saa ja kaiken myöskin antaa”, Anneli tähän perään hauskanveikeä hymy kasvoillaan, ”voitko muutakin kuin sydämesi antaa”… no, pikkaisen tuo Annelin laulama teksti herätti pientä hilpeyttä, kuinkas muuten! …hauska, jotenkin näin se jälleen meni! :-))

Kuulimme vielä toisella setillä kappaleet ”ihoissa on virtaa”, ”koivukuja”, ”nousevan auringon talo”, ”luotu lähtemään” sekä setin päättäneet rokki -kappaleet ”great bals of fire” ja ”saappaat”…

Anneli jälleen nokkelana…

Encore kappaleina Annelilta kuulimme ”rakkauden muistomerkki” sekä ”kolme cowboyta”… ”Rakkauden muistomerkki” – kappaleen esittely meni pieneksi kisailuksi Annelin ja näiden sinnikkäästi vielä eturivissä kanssamme mukana olleiden poikien kesken… pojat kun yritti tarjota itseään Annelille ”kumppaniksi”, vaikka kuinka yrittäen… tuon pienen kisailun päätteeksi Anneli oli jälleen varsin nokkela ja veti tutusti sen pidemmän korren, toki tälläkin kertaa leikkimielisesti ketään loukkamatta: ”Pojille taitaa jäädä vain muistomerkki ainoastaan”… ”ne ei vai”! Lähde sitten nyt nokkelan Annelin kanssa kisailee, toiseksi kuitenkin jäät, meinaampa vaan, on itsekkin tullut kokeiltua muutaman kerran, milloin rantakoivun hyttysistä, milloin mistäkin!! ;-)) 

(Edit: kuvia vaihdettu 29.7.13)

RECADOS… KUKA KUKIN ON?

Recados yhtyen tasokkaana basistina toimii Tapio ”Tappi” Leppänen. "Tappi" on Jyväskylän poikia ja itse asiassa hän asustaa aivan tuossa Tapsukan naapurissa, Säynätsalon naapurisaaressa Lehtisaaressa! ”Tappi” on suorittanut musiikki opinnot Jyväskylän yliopiston musiikkitieteiden laitoksella. Aikoinaan hän soitti satunnaisia keikkoja kunnes liittyi Petoman -orkesterin kokoonpanoon basistiksi vuonna 1997. Jonka jälkeen viime keväänä hän liittyi nykyiseen Recados orkesterin vakio – basistiksi. Nykyisin Annelin taustayhtyeen keikkojen lisäksi "Tappi" antaa musiikintunteja… :-))

Tapsukka kiittää!!