Anneli, iskän tyttö…
Vauhdikas koko vuoden jälleen kestänyt keikkarundimme jatkui tällä kertaa
Tampereella hienossa Iskelmäravintola Nightclub Tähdessä. Keikkamatkaamme saatteli syksyn
ensimmäiset talvikelit… oli kylmää, märkää, välillä jäistä sekä pimeetä täydestä kuusta huolimatta. Tähän on kait
pikkuhiljaa jälleen jo totuttava. Matkassa olimme isolla joukolla auto täynnä
innokkaita keikkailijoita…
Anneli oli puolestaan saanut
nyt toisen kerran perätysten matkaseurakseen oman iskän. Ja mikä ettei näin se varsin hyvin käy. Jos olen oikein
ymmärtänyt, Anneli on muutoinkin ollut aina iskän oma tyttö! Tuosta iskän omasta tytöstä vois kertoo pikku tarinan tuolta vuosien takaa: Pikku Anneli tykkäs kertoman mukaan touhuta kaikkee kivaa iskän seurassa, kerätä
vaikka ruuveja ja muttereita verstaan lattialta jne, toisin kuin vanhemmat sisarensa… Kerrotaan muun muassa tapauksesta kun pikku Anneli oli kerrankin sanonut iskälle jotenkin tähän tapaan… ”pitäisköhän meidän lähtee kattoo onkohan noi akat laittanu meille ruokaa”… Näin Anneli tuolloin, iskän pikku tyttö... ;-))
Pieni sivuheitto tähän väliin… tuosta ylläolevasta tulee eittämättä mieleen omat kokemukset nuorimman tyttäreni kanssa, hän oli ja on edelleen isin
tyttö viimeisen päälle. Kyllä hän iskälle kelpaa!!
Tyylikäs Tähti…
Mutta jos palais jälleen asiaan, ja illan keikkaan… Mielestäni
Tampereen Iskelmäravintola Nightclub Tähti on yksi tyylikkäimmistä
tanssiravintoloista jossa olen onnistunut käymään. Eikä vähiten noiden koko ravintolasalin mitalla upeasti avautuvien kaupunkimaisemien
vuoksi… muutoinkaan paikassa ei ole suuremmin valittamista, kaikki on kokolailla
kohdallaan! :-))
”Anneli fanclub… ketä te ootatte”…
Paikan "tiskijukan" toimesta kuulutettiin
Anneli ja Recados lavalle, ”Anneli Mattilaa ja Recados”… Recadosin poikien astuessa ekana lavalle, lavan edustalta sekä tanssijoinen joukosta kuului bändin pojille ansaitut
abloodit.
"Tiskijukka" löi vielä lisää vettä myllyyn katsellen samalla meitä kohden lavan edustalla olleita kaikkein innokkaimpia Anneli faneja… ”Anneli fanclub… ketä te ootatte, ketä te ootatte”… ja johan ryhtyi abioodeja löytymään oikein kunnolla samalla rytmikäs kutsuhuuto ”Anneli, Anneli, Anneli”… sitä tietysti odotamme!
"Tiskijukka" löi vielä lisää vettä myllyyn katsellen samalla meitä kohden lavan edustalla olleita kaikkein innokkaimpia Anneli faneja… ”Anneli fanclub… ketä te ootatte, ketä te ootatte”… ja johan ryhtyi abioodeja löytymään oikein kunnolla samalla rytmikäs kutsuhuuto ”Anneli, Anneli, Anneli”… sitä tietysti odotamme!
Taattua hyvää meininkiä…
Saimme Annelin lavalle,
hänen aloittaessa osuutensa tutusti kappaleella ”suojaan”. Eka setillä kuulimme
lisäksi vielä kappaleet ”tanssin päivät, tanssin yöt”, ”planeetat kohdallaan”, ”Jambalaya”,
”tahdo tietää en”, ”besame mucho”, "that's all right (mama)", ”blue suede shoes”, “kymmenen kolpakkoa”, ”autotyttö”,
”seitsemäs taivas” sekä setin päättänyt ”rakkauden muistomerkki”…
”Jambalaya - kollikissa”…
Tuo eka setillä kuultu "vanha
kunnon Jambalaya” – kappale on noussut Recados orkesterin myötä aivan uusiin
sfääreihin… todella makeeta live menoo! Annelin taidokkaat tulkinnat toki tiedetään,
mutta aivan uutta ilmettä vanhaan tuttuun kappaleeseen on saatu edellisen
kesän ja tään syksyn aikana Recadosin myötä… hurjaa hienoa kilpasoitantaa
välisooloissa ja kaikkee muuta, voi piano ja kitarankieli parat. Kaiken kukkuraksi tämä hauska ”villikissan”
pitkä naukaisu miauu... vielä päälle. ”Jambalaya tanssii hän notkein lantein, merimiehet lyö
tahtia kipein rantein. Sataman kapakan villikissa… miauu!!… tuijottaa, ”jne… Annelin mukaan tuo naukaisu kuulosti lähinnä... "kollikissalta", heh hee... mutta tais Anneli oikeessa olla! ;-))
Jambalaya juhanusaatolta, mutta ilman sitä "kollikissaa!" Anneli Mattila & Recados, "Jambalaya"
33 –vuotis hääpäivän kunniaksi…
Toinen setti aloiteltiin upeesti
vanhalla ranskalaisella ikivihreällä ”kuolleet lehdet”. Jatkoa seurasi kappaleessa ja samalla tuo tuleva kappale oli Annelilta ja Recados bändiltä onnittelutoivotus keikkaystävilleni Tarjalle ja Martille heidän 33-vuotis
hääpäivänsä kunniaksi ”niin paljon kuuluu rakkauteen”… :-))
”ne on kyllä pesty!”…
Kohta olikin jo Armin ja Dannyn
dueton vuoro… aluksi Anneli vähän pohdiskeli ”onkohan tää jotain doco -humppaa”… "Jarkko esittää Dannya ja minä olen melkein Armi... tahdon olla sulle hyvin hellä”, – kappale joka ei tainnut mennä aivan tuon totutun ”käsikirjoituksen”
mukaan… Danny lauloi, ”tahdon sulle kaiken antaa”, kaivaen samalla takin
taskusta ja ojentaen Armille ryppyisen näköisen suklaapatukka pakkauksen… ”helliä sua suklaisella patukalla,
mutta söin sen jo tulomatkalla”… no ei tässä hätää, toi tais olla vaan pelkkä älytys Dannylta, ja olihan Dannylla loppujen lopuksi sentään cd-levy Armille antaa…
Mutta mitä tuon jälkeen teki Armi, hän
tahtoi myös jotain antaa! Hän ojensi juuri Mikolta saadut miesten harmaat
kalsarit, heilutellen niitä ilmassa ja ojentaen ne lopuksi Dannylle… mistä lei noi
kalsarit olivat löytyneet siitä ei taidettu päästä yhteisymmärrykseen, mutta olivat kuulemma Armin mukaan puhtaat… ”ne on kyllä
pesty!”… ;-)) ;-))
"vanhat kunnon rokit”…
Toisella setillä kuultiin vielä lisäksi kappaleet ”liian pitkä matka kotiin”, ”nousevan auringon talo”, "luotu lähtemään”... sekä seuraavana kuultu, Annelin sanoja lainatakseni ”sitten mennään oikein vanhat kunnon
rokit”. Noista kunnon rokista kuulimme ekana, mikä ettei, vanha kunnon rokki Jerry Lee Lewisin
tapaan ”great balls of fire” kappale jonka parina kuulimme kappaleen setin päättänyt ”saappaat ampuu lujaa”…
”Hullu yö”…
Encore piiseihin Anneli joutui
palaamaan kahdesti. Encore kappaleina kuulimme ”ihoissa on virtaa”, ”kolme
cowboyta” sekä toisella Encore käynnillä kuin pisteenä iin päällä ”hullu yö”!
Tapsukka kiittää! :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti