21.12.2013 - ANNELI - Iskelmäravintola Tähti, Oulu

tapsukka.kuvat.fi

Joulu tähti Oulussa…

Tähden tuiketta Oulun Tähdessä. Joten sinne... illan keikkareissuun jossa samalla vietettiin vuoden viimeisintä keikkaa ennen jo ovella olevaa joulun aikaa. Kivalla kimppakyydillä vähän reilut 350:n kilometrin kaikkamatka suuntaansa taittui varsin mallikkaasti. Aluksi Tapin ja Mikon kanssa Viitasaarelle, sieltä edelleen Pertin kyydillä kohti illan keikkaa ja Oulua. Kun olemme matkalla kohti viimeisintä keikkaa ennen tulevaa joulua, on itse kullakin matkassa jotain pukin konttiin menevää. Eli joulupukit on liikkeellä. Siitä lisää tuolla tekstin lopussa! :-))

Oulun Tähdessä on kaiken kaikkiaan varsin hienot puitteet, muun muassa tanssisalin puoli on yksi tyylikkäimmistä kohdalle sattuneista. Vaikka ollaankin jo aivan joulun kynnyksellä, täyttyi tanssisali kivasti tanssijoista. Toisaalta omat keikkatuttavani oli laskettavissa yhdenkäden sormin, mutta jokunen heistä oli kuitenkin eksynyt paikalle!

Pitsa maistui…

Tanssiravintola Tähden ovet aukaistiin ilta yhdeksältä. Recados aloitti oman eka settinsä puoli yhdeltätoista aikoihin, ja ihastuttava suosikki tyttömme Anneli saatiin lavalle tunnin jälkeen puoli kahdentoista kieppeillä. Sitä ennen ennätimme vielä pyörähtää lähes koko porukan voimin pikkupalalla lähistön pitsiateriassa. Jos juttuihin on uskominen, kuulemma siinä ”vähän hienommassa” paikassa! Pitsat ja muut makupalat tuntui jokatapauksessa varsin hyvin maistuvan…

”Vuoden makein kinkku"… ;-))

Annelin oli aika saapua lavalle. Mikko toivotti Annelin tervetulleeksi lavalle: ”Tervetuloa vuoden makein kinkku, Anneliii... Mattilaa…!!”. Annelipa ei tuosta "jouluisesta" Mikon huumori heitosta sen pahemmin häkeltynyt, vaan aloituskappaleensa ”suojaan” jälkeen hän keksi nokkelasti vastauksen Mikon tervetulo toivotukseen, pieni hymynkare kasvoillaan, ”hyvää iltaa myös minun puolesta tuosta Mikon spiikkauksesta huolimatta”, Anneli edelleen, ”en minä nyt kai niin lihava sentään ole”… ;-))

Annelin ensimmäisellä setillä saimme vielä kuulla muun muassa kappaleet ”tanssin päivät, tanssin yöt”, ”jambalaya”, "That's All Right (Mama)", “besame muсho”, “tahdo tietää en”, “kolpakoita viisi”, “autotyttö”, ”villi varsa”, ”la isla bonita” sekä valssit ”rantakoivun alla” ja ”Uralin pihlaja”…

Puolen tunnin tauko…

Annelin toiselle setillä päästiin vasta puolen tunnin tauon jälkeen. Setin aloituksena saimme kuulla vanhan ikivihreän ”kuolleet lehdet”. Parinaan kuultiin kappale ”niin paljon kuuluu rakkauteen”. Settiä jatkettiin kappaleilla ”don’t cry for louie”, “ne na a na”, ”rakkauden muistomerkki”, ”laivat” sekä Armin ja Dannyn hauska duetto ”tahdon olla sulle hellä”!

”Liian pitkä matka kotiin”…

Keikkaa jatkettiin Jamppa Tuomisen kappaleella ”liian pitkä matka kotiin”… Ennen kappaletta Anneli varmisteli Oululais – yleisöltä, ”eikös Jamppa ollut täältä Oulusta?”… ”juu kyllä vain”, tuli myöntävä vastaus sieltä ja täältä tanssiyleisön keskuudesta. Anneli jatkoi edelleen silmät sädehtien... ”liian pitkä matka kotiin… ei ole, Karvialle ei mee kun viisi tuntia.”... virkkoi Anneli tuttuun tapaansa!

Setin päätteeksi kuulimme vielä Annelin upeina tulkintoina kappaleet ”nousevan auringon talo” ja ”luotu lähtemään” sekä näiden lisäksi setin pääneet menokappaleet ”great balls of fire” ja ”saappaat…

Encorena kuultiin lisäksi kappaleet, ekana itse jotenkin tuohon kappaleeseen ”samaistuvana”, ”kolme cowboyta” sekä keikan päättänyt ”seitsemäs taivas”… hieno keikka jälleen! :-))

Sellofaanin ja ison punaisen rusetin alta pajastui
mm. keksi -ja kahvipakettia sekä viinipullo jne... :-))

Joulupukit liikkeellä…

Tää hieno keikka-ilta ei toki vielä tähän päättynyt. Kuten jo tuolla alussa mainitsin, olivat myös joulupukit liikkeellä. Yksi sun toinen oli varustautunut matkaan lahjojensa kera, lahjojen joista kukaan ei jäänyt paitsi.

Olimme keikan jälkeen lavan takana keräämässä kamppeitamme, itse kukin… pojat kysäisi että "missäs se Pertti mahtaa olla", ja tulihan se Pertti sieltä joten kaikki olivat paikalla. 

Olin todella iloisesti yllättänyt, kun Jarkko kiikutti isoa lahjakoria ojentaen sen minulle. Mainiten jotenkin tähän tapaan, kiitäen että olen heitä kaikkia kestänyt ja ollut avuksi… jotenkin näin se tais mennä, vaikka olin sen verran yllättynyt kun minut näin hienosti huomioitiin. Vähemmästäkin sitä häkeltyy. Mutta vielä suuret kiitokset kaikille!

Ootte te niin ihania…

Itse sain ojennettua jo alkuillasta Annelille tuomani joululahjan. Varsinaisen joululahjan lisäksi toin Annelille lisäksi ison pinon keikkakuvia tuolta kesästä saakka. Kuvat olin asettanut isoille A3 – kokoisille leikekirjan lehdille. Jos oikein muistelen on Annelille kertynyt ainakin kolme tuollaista A3 – kokoista leikekirjaa kokolailla täyteen antamiani keikkakuvia. Noiden lisäksi häneltä löytyy pari täyttä hivenen pienempää vastaavanlaista kirjaa… siinä sitä kelpaa vanhana mummona keinustuolissa katella, että oli se hienoo aikaa tuo! :-))

Annelin selatessa ja katsellessa antamiani kuvia kuului noihin kuviin kaikenlaista kriittistä kommenttia Annelin tuttuun hivenen itseironisen sävyynsä, kuten noista muutamista kommenteista kävi ilmi, jotenkin näin: ”Tuossa olen ihan kuin olisin raskaana”, ”tuossa näkyy hyvin kaksoisleuka”, vilkaisu suuntaani ja naurut toki päälle tai, ”voi kamala”… Kiitokseksi toki sain kauniiden kiitos sanojen lisäksi lämpimän halauksen... Voi teitä naisia, ootte te niin ihania! :-)) :-))

Suoraan aamukahville…

Kotimatkalle pääsimme jotakuinkin puolinäljän maissa. Matka taittui aluksi sohjossa ja räntäsateessa ajanen, lukuisia aura-autoja väistellen, mutta turvallisesti tottakait. Puolimatkasta ajokeli vaihtui sulaan kosteaan tienpintaan. Kotona ”Säykissä” olin vasta hivenen aamu kahdeksan jälkeen. Eipä silti, ei oikeestaan paha, sitä pääsi heti vaimon huostaan maukkaille aamukahveille!

Sellainen reissu tällä kertaa... joulun perästä palataan jälleen astialle!

Tapsukka kiittää!