Mäntymotelli vanha tuttu…
Mäntymotelli on
allekirjoittaneelle varsin tuttu paikka vuosien takaa aina tuolta 80 – luvun alkuajoista saakka.
Tuolloin Motellilla tuli pyörittyä erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Oli
kaikenmaailman seminaareja, kokouksia ja ties vaikka mitä kissanristiäisiä. 90 – luvun puolella olivat seminaarit ja kokoukset taakse
jääneet ja Motellilla käynnit vaihtui keikkailloiksi. Aluksi, tuolloin 90 –
luvun loppupuolella tuli käväistyä muutaman kerran Lauraa kattomassa. Kuten
arvata saattaa nykyisin Anneli on se joka Tapsukan Motellille
saattaa, vuodesta toiseen. Tämäniltainen Annelin keikka Mäntymotellilla oli kohdaltani järjestyksessä neljäs. :-))
Kolme puolituntista settiä…
Tällä kertaa olin matkassa paremman puoliskoni Kisun kanssa… Kokoontuminen Korpilahdelle josta Kärkisten
hulppean kokoisen sillan kautta Päijänteen poikki, Joutsaan ja edelleen
Pertunmaan kautta Mäntyharjulle… Sellaiset vähän vajaat pari tuntia.
Perillä Motellilla olimme tasan yhdeksältä, ja
kuin elokuvissa konsanaan samalla kellonlyömällä Recadosin kimpparistimme Jarkko toivotti kaikki
tervetulleiksi illan keikalle. Live musiikki saattoi alkaa!
Keikan järjestäjä oli kysellyt ennen keikkaa että käväiskö Annelille että hän vetäisee tänään kolme puolen tunnin settiä. No sehän kävi
tottakait. Anneli päästettiin irti jo aika kivasti kello kymmeneltä, hänen palatessa jälleen
takaisin yhdeltätoista ja palaten jälleen nyt tuolle viimeiselle setille kahdeltatoista. Pitäen settien välissä puolen tunnin tauon. Kokolailla vastaavan tyylinen keikka-aikataulu on käytössä vaikkapa kesäisin tuolla Pyhäjärven
Suurlavalla…
”Mustat silmät ja autotyttö”…
Puolen tunnin settiin mahtuu käytännössä neljä kappaleparia. Annelin aloitus kappaleena saimme kuulla tutusti vanhan kunnon kappaleen ”suojaan”.
Settiä jatkettiin kappaleilla ”liian pitkä matka kotiin”, ”koivukuja”, ”mustat
silmät”, ”tahdo tietää en”, ”besame mucho”, ”kaksi kolakkoa” sekä toisena
humppana setin päättänyt ”autotyttö”…
Pari huomiota tuosta eka
setistä. Anneli: ”tämä kappale on osoitettu Tapsukalle, pitkästä aikaa”...
samalla Annelin katsellessa tiukasti suuntaani… ”mustat silmät”... jee, jee... Kiitos ja
kumarrus Annelille, se lämmitti mieltä kovasti!
Annelin siirtyessä seitin
päättäviin humppiin osoitti Anneli humpat lavan päädyssä istuvalle Markukselle.
Eka humppa meni, kolpakoiden tahtiin, sanoisiko siihen kokolailla normaaliin malliin.
”Autotyttö” humppa sitten ikään kuin ”karkasi käsistä” jo heti alkunsa… Anneli: ”Markus
ajelee isoa autoa… hänelle kappale autotyttö!”… siitäkös se vasta riemu repesi… automiehelle "autotyttö"... no,
näinkin saattaa osua, Hyvä Anneliii, hymyllä tästäkin hienosti selvittiin… ;-))
Toiselle setille…
Toinen setti meni sitten
vähän tasaisempaan tahtiin… entäs sitten se viimeinen, no, juupa juu, mutta sitä
menosta siten tuonnempana? Toisen seti kappaleina kuulimme muun muassa kappaleet ”rakkauden muistomerkki”,
”laivat”, ”Ilulle” jälleen kerran osoitettu ”don’t cry for louie”, ”ne na na na”,
”kuolleet lehdet” sekä setin päättänyt ”niin paljon kuuluu rakkauteen”…
Kolmas setti sen toden sanoo…
Setin aloitus kappaleena kuultu ”villi
varsa” tais ennakoida vähän mitä tuleman pitää? "Villi varsan" jälkeen settiä jatkettiin kappaleilla ”la
isla bonita”, ”jambalaya”, "That's All Right (Mama)", kauniit valssit
“rantakoivun alla”, ja “ilta Skanssissa”, sekä toivekappaleena kuultu yksi Tapsukan suosikeista“tanssin
päivät, tanssin yöt”…
”Lempisoittimena kulkuset”… ;-))
Kappaleessa ”tanssin
päivät, tanssin yöt” meidän mainio rumpalimme Pertti ”Bertil" Kauppinen
innostui kilistelemään tamburiinia oikein kunnolla, kil kil kil... ja näin ikään! Mitäs Anneli tähän Pertin hauskaan kilistelyyn? Hän tuumas nokkelana tyttönä kappaleen jälkeen nauraen ”Pertti on Viitasaarelta…
lempisoittimena hänellä on kulkuset” ... ;-))
Hulvattoman hauskaa…
Tuli Armin ja Dannyn vuoro.
Aina yhtä riemastuttava Armin ja Dannyn duetto oli jälleen varsin riemukas, kuten aina. Danny
oiensi jo tapansa mukaan Annelille jotain kivaa… ja mitäs
nyt… Danny: ”ja täältä vielä”… Danny käännähti hakemassa basistiltamme Tapilta ”suklaapötkön”
Tapin housuista”… kuten hän sitä Annelille ojentamaansa lahjaa nimitti, ja mistä oli sen saanut… Anneli
toki vastasi laulamalla saamaansa ”suklaapötkö” lahjaan… ”… hellitellä,
pötköillä pötkötellä!”… ja voi sitä riemua kerrakseen, hu huijaa sentään… Armin ja Dannyn hulvattoman hauska duetto päätti samalla kolmannen setin. ;-)) ;-)) ....
”vaikka puolineljään”…
Anneli saapui encore
piiseilleen… ”vielä pari piisiä… tai vaikka puoli neljään” riemuitsi Anneli
silmät sädehtien, ja nauruun purskahtaen… -anteeksi!” No ei siinä mitään, kun
on hauskaa niin antaa mennä vaan… meillä kaikilla oli ainakin hulvattoman hauskaa!!
Encorena kuulimme kappaleet ”ihoissa
on virtaa” sekä illan mittaan toisen kerran kuultu ”rakkauden muistomerkki”…
Kiitos Anneli, hauskaa oli… illalla kohti Hämeenlinnaa!
:-))
Tapsukka :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti