Annelille kahdeksasta vuodesta:
Minäkö köyhä? Ehei, en ole!
Ei minulla taloja, suuria tiloja ole,
mutta lämmin katse sielussani.
Ei minulla loistoautoja, veneitä ole,
mutta kaunis hymysi silmissäni.
Ei minulla suuria rahoja, osakkeita ole,
mutta hienoja hetkiä vuodesta vuoteen.
Ei tuloja suuria, säästöjäkään,
mutta silmät ja korvat sinut huomata.
Ei minulla ole mitä muut tarvitsevat,
minulla on mitä minä tarvitsen.
Ei minulla taloja, suuria tiloja ole,
mutta lämmin katse sielussani.
Ei minulla loistoautoja, veneitä ole,
mutta kaunis hymysi silmissäni.
Ei minulla suuria rahoja, osakkeita ole,
mutta hienoja hetkiä vuodesta vuoteen.
Ei tuloja suuria, säästöjäkään,
mutta silmät ja korvat sinut huomata.
Ei minulla ole mitä muut tarvitsevat,
minulla on mitä minä tarvitsen.
Tapsukka :-))
Käenkosken lava on yksi lavojen suosikeistani. Käenkoskella vallitsee hyvä tunnelma ja meitä
innokkaita AM – faneja on liikkeellä aina suurin joukoin, kuten eilen. Muutoinkin
Käenkoski on suosittu varsin tanssipaikka…
Lisäksi Käenkosken lavaa voi hyvällä
syyllä kutsua myös suosikkityttöni Annelin kotilavaksi. Lava sijaitsee aivan
hänen kotinurkilla. Jos en kovin pahasti metsään mene on Anneli ehkäpä se useimmin
esiintynyt artisti Käenkoskella viimevuosina, keikkoja en kertynyt keskimäärin kokolailla nelisen kertaa vuotta kohti, ei paha!. Tarkan jo vuodesta 1994 alkaen olevan kirjanpitoni mukaan, eilinen keikka
oli omalta kohaltani järjestyksessään jo kahdeskymmenes Annelin keikka Käenkoskella, siis juhlan paikka! Toisaalla kuluneen keikkavuoden saldoksi Annelin keikkojen osalta kertyi kuluvana vuotena 44 keikkaa. Sekä niin ikään oman kirjanpitoni mukaan vuoden kokonais keikkamäärä nousi kaiken kaikkiaan 74 keikkaan...
Myrskytuuli kehissä...
Myrskytuuli kehissä...
Annelin ja orkesterinsa
aisaparina illan keikalla oli osaava hyvä tanssiorkesteri Myrskytuuli. Hyvällä syyllä voi jälleen todeta että Suomessa osaavia tanssiorkestereita piisaa
vaikka millä mitalla. Hyvä esimerkkinä tasokkaista orkestereista on vaikkapa tämä eilisillan toisena esiintyjänä ollut Myrskytuuli! :-))
”illan tähtiartisti Anneli Mattilaa”…
Mikko toivotti Annelin lavalle… ”toivotetaan
lavalle lämpimästi illan tähtiartisti Anneli Mattilaa”… Recadosin jatkaessa
tervetulo toivotusta tutusti Annelii, Annelii, Annelii toivotuksin… Anneli saapui
lavalle kauniisti hymyillen, valkeassa mustalla koristellussa kauniissa
mekossaan, ja kuin pisteenä iin päällä kokonaisuutta koristi kiiltävät kullan
ja hopean sävyiset korut, ja aina sävy sävyyn jopa hopeisia kynsiä myöten… ehdottoman
tyylikästä, wauu..! :-))
Annelin aloituksena kuulimme
vanhan kunnon hänen hitti – kappaleensa ”suojaan”. Kappale sai parikseen tällä
kertaan kappaleen ”liian pitkä matka kotiin”… kappaleen jälkeen Anneli totesikin, ”ei
muuten ole, kun matkaa on kolmekymmentä kilometriä, se on mulla lyhin
keikkamatka”…
”Mustat silmät”…
Anneli muisti jälleen Tapsukkaa.
”Tämä kappale on omistettu Tapsukalle…
Tapsukka on saapunut tänne Jyväskylästä asti… mustat silmät”… Suuri kiitos Annelille
jälleen kerran, ja olkoon tämä vaikka kiitos Annelin puolelta kuluneesta
hienosta keikkavuodesta, ehkä, jokatapauksessa suuri kiitos Annelille! :-))
”Tulee rumbaa, tahdo tietää en”,
spiikkasi Anneli seuraavan kappaleensa. Seuraavaksi siirryttiin humppa kappaleiden pariin. "Aloitamme basistimme ”suosikki kappaleella, kolpakoita viisi”, esitteli Anneli ensimmäisen humppa kappaleensa. Parinaan kuultiin, ja olkoon tämä siten vaikka
se Annelin ikioma laulu ”autotyttö!”… vaikka Anneli välistä vilkaisi Pertin puoleen laulaen hänelle ”Perttityttö”… ;-))
”Taiteilija, kyllä lähtee”…
Seuraavaksi oli vuorossa ”rakkauden
muistomerkki”. Kappaleen jälkeen Anneli käännähti Mikon puoleen katsellen kun Mikko vaihtaa
Fenderinsä akustiseen… Annelin edelleen, ”taiteilija… Baddingin laivat, kyllä
lähtee”…
Tässä kohtaa vois mainita ystäviämme Anne Siskon ja Killen kommentit keikan jälkeen "taiteilija" Mikon taitavasta kitaroinnista... "huikeeta"! Kaiken kaikkiaan koko bändi sai heiltä kehuja, hienoine stemmalauluineen kaikkineen! :-))
Tässä kohtaa vois mainita ystäviämme Anne Siskon ja Killen kommentit keikan jälkeen "taiteilija" Mikon taitavasta kitaroinnista... "huikeeta"! Kaiken kaikkiaan koko bändi sai heiltä kehuja, hienoine stemmalauluineen kaikkineen! :-))
Ennen Annelin ja Recadosin välitaukoa
kuulimme vielä kappaleet, kuten varsin huiman menoon yltyvän ”jambalayan” sekä setin
päätteenä kuultu ”that's all right"… "that's all right...muoriii”… ;-))
Kolmen vartin jälkeen saimme
jälleen Annelin orkestereineen lavalle. Aluksi kuulimme kappaleet, Annelin kauniin tulkinnan kappaleesta ”kuolleet lehdet”, ”niin paljon kuuluu rakkauteen”, ”don’t cry for louie”, ”ne na na na”, ”nousevan
auringon talo”, ”luotu lähtemään”, Armin ja Dannyn hauska duetto "tahdon olla sulle hyvin hellä", "ihoissa on virtaa" sekä seuraavana kuultu ”tahdo tietää en”… ja ei auta kun
ihmetellä miten hienosti Anneli hoitaa nämäkin kappaleensa… on se vaan taitava!
Setin
lopussa saimme kehiin pari kunnon rokki kappaletta ”great balls of fire” ja “saappaat”… Kun Annelin kerta päästää irti rokki – kappaleiden pariin, Recados orkesterin hienosti säestäessä niin kyllä siinä
menoo ja meininkiä piisaa että heikompia alkaa jo hirvittää. Piisit tulee suurella
tunteella. Ja ennen kaikkea solistimme Annelin omia äänivarojaan vähääkään säästelemättä. Annelissa on pikku ripaus sitä oikeeta rokkimimmiä... Tapsukka tykkää, ja kukapa ei!
Encore piiseille...
Encore piiseille...
Anneli
toivotettiin jälleen lavalle raikuvien abioodien saattelemana… ja sieltä Anneli saapui, tyylikkäät kokkarit oli tosin pudonnut jonnekin matkan varrelle, mut eipä sen väliä… "Tuosta
tulee mielen että jos nyt vieretysten seisoisimme eipähän Anneli pääsisi
kehumaan tällä kertaa, ”määnhän olen kasvanut, ollaan melkein saman pituisia”, no ei vai,
kuhan vaan kiusoittelin"...... ;-))
No, joka tapauksessa saimme iloisesti sädehtivän Annelimme jälleen lavalle
encore piiseilleen… kuulimme vielä hienon keikan lopuksi Annelilta kappaleet, toive
kappalena tulleen ”seitsemäs taivas” sekä aivan hieno veto Jukka Karjalaisen
mainiosta kappaleesta ”kolme cowboyta”… hymm... "jos naista ei voi saada mielestään"
”...Kolme cowboyta
ratsastaa suuren tien risteykseen. Kaksi lähtee eteenpäin, mutta kolmas
miehistä kääntyy takaisin. Hän ei oo oikea cowboy, jos naisista ei voi saada
mielestään…
Ei oo oikea cowboy, näin
on päässynnä käymään! :-))
Kiitosten aika…
Saimme annettua Tarjan ja Martin kanssa kiitos lahjat suosikillemme Annelille, niin äiti Tarjalle, sekä lisäksi vielä kukkaset Recadosin pojille kuluneesta
kivasta keikkavuodesta. Tapsukka kiittää Tarja Koskista lahjojen hommaamisesta. Lisäksi kiitokset kaikille kivoille keikkakavereille kuluneesta keikkavuodesta, sekä kiitos
Raijalle eilisestä rattoisasta matkaseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti