28.9.2013 - ANNELI - Hojo Hojo, Tuusniemi

tapsukka.kuvat.fi

Itäsuomen rundi päätökseen…

Juuri ja juuri on ennätetty kotiutua edelliseltä keikalta Krouvista Hartolasta kun jälleen otan suunnan keikalle tuonne itäsuomen suuntaan. Neljä perättäistä itäsuomen keikkaa sai täten arvoisena makeen päätöksen eilen lauantaina Tuusniemellä Hotelli-ravintola Hojo Hojossa… Ennätin paikalle Hojo Hojoon jo hyvissä ajoin Annelin ja Recadosin suorittaessa tuolloin asiaan kuuluvaa soundcheckiä…

Hymm... mielenkiintoisia nää "Pertti-tytön" kamppeet! ;-))

Kiltti  Danny setä saapui Anneli tädin avuksi... ensin näin, näin  ja näin!...

Kyllä muuten vispilät alkoi sujuu tyylillä!! :-))

Anneli rumpujen takana…

Soundcheck sujui varsin mallikkaasti, Pertin toimiessa tarkkailijana ja Annelin istahtaessa tällä kertaa rumpujen ääreen lyöden ja hakaten mitä milloinkin Pertin tarkkojen ohjeiden mukaan… myös aivan oikeita kappaleita kokeiltiin uuden rumpalimme vispilöiden tahdissa, että sillä lailla! :-))  

Anneli on tiettävästi käynyt Hojo Hojossa aiemmin pari kertaa omilla keikoillaan, joskin siitä viimeisestäkin keikasta on vierähtänyt jo muutama vuosi. Itse hän muisteli käyneensä eka kerran Hojo Hojossa joskus silloin "ennenvanhaan" isosiskonsa Annen matkassa… 

Kun "viimeistely" apua tarvitaan, on ammattilainen lähellä.
Apuun rientää meidän monitaituri Armi Anneli! Kajal ja
luomivärit on hoidettu, loppusilaus hoidetaan poskipunalla! :-))

Kaikki pitää olla viimeisen päälle…

Ravintolan ovet avattiin kahdeksalta, Recados aloitti soitannan yhdeksältä esittäen pari kolmevarttista settiään ja Anneli päästettiin lauteille kellon näyttäessä yhdeltätoista. Lähes ”päästä varpaisiin” mustaan asuun pukeutunut suosikkimme saapuikin lavalle poikien tutusti heitä kutsuessa Anneli, Anneli, Anneli… Anneli ei ollut suinkaan ainut ken on viimeisen päälle huoliteltu lavalle noustessaan. "Tottakait jokainen itseään kunnioittava musiikkimies menee ainoastaan huoliteltuna lavalle. Tästä malliesimerkkinä meidän maan mainio rumpalimme huumormies Pertti. Yllä olevat kuvat kertokoon puolestaan!" ;-))

”äidin poikia”…

Annelin eka setin ohjelmistossa oli tällä kertaa seuraavat kappaleet ”suojaan”, ”tanssin päivät, tanssin yöt”, ”jambalaya”, "that's all right (mama)" kappale joka päättyi kauniisti poikien neliäänisesti hartaanomaisesti esittämään ”mamaa…” Annelin mukaan pojat ovat vaan äidin poikia!

Eka setillä saimme vielä kuultavaksi kappaleet kauniit valssit ”rantakoivun alla” sekä ”ilta Skanssissa”, humpat ”kaksi kolpakkoa” ja ”autotyttö”, edelleen kappaleet ”villi varsa”, ”la isla bonita” sekä setin päättäneet rumbat ”besame mucho” ja ”tahdo tietää en”…

”minä pojat ja tyttö”…

Anneli kertoi vielä ennen lavalta poistumistaan hauska pilke silmäkulmassaan samalla, että me lähdemme nyt pienelle tauolle… ”minä pojat ja tyttö lähdemme nyt tauolle”! ”Tyttö”, mitä ihmettä, mikä tyttö? Tarkoittaen tottakait tuolla ”tytöllä” edellispäivän keikalla tapahtunutta haukaa pikku episodia kappaleeseen ”autotytön” liittyen… jossakin vaiheessa Annelin kävi mielessä että Pertti on meidän ”autotyttö”, kertoen sen toki vielä ääneen kaikelle kansalle, no loppujen lopuksi tää Annelin hauska heitto palkittiin Pertin pyyhkeen heitolla Annelin pään yli aina hänen silmilleen asti! ;-))

Toiselle setille...

Varttitunnin tauon jälestä päästiin jälleen asiaan... Setti aloitettiin kauniilla ikivihreällä kappaleella ”kuolleet lehdet” jonka sai parikseen kapppaleen ”niin paljon kuuluu rakkauteen”. Ennen Armin ja Dannyn duettoa kuulimme vielä kappale parin ”don’t cry for louie” ja ”ne na na na”… 

Armi ja Danny hauskuuttivat jälleen kerran tuolla heidän hauskalla duetollaan yleisöä koko rahan edestä… ”tahdon olla sulle hyvin hellä”… ”kaiken multa saat ja kaiken voin sulle antaa”, wauu”… jä tätä rataa! Armia helliteltiin tällä kertaa Dannyn ojentamalla minttusuklaalla! :-)) 

Nami nami sanon minä. Tapsukka sai myös maistaa pikkaisen tuota makoisaa suklaata sitten vähän myöhemmin...

”...hyvin koulutettu mies”…

Kappaleen jälkeen Armi Annelimme jatkoi vielä, katsellen ja pyöritellen samalla saamaansa suklaarasiaa, ”eikös se näin mene", virkkoi Anneli kokolailla tähän tapaan jatkaen edelleen, "kun naiset näkeekin suklaata tulee heti kymmenen kiloa lisää?” Tuo Annelin toteamus ei tainnut mennä kaikille lävitse… Lavan edustalla vaimonsa kanssa seissyt sanoisko hyvin valveutunut mies henkilö ei tuohon Anneli kertomaan oikein uskonut, ”ei ainakaan näy sinussa”… no varsin oikeassa hän olikin kun Annelia katsoo… mutta mutta Anneli veti tässäkin "kisassa" sen pidemmän korren, saaden siitä hienot abioodit, ”siinä on hyvin koulutettu mies”! ;-))

”Aivan huippu”…

Toisella setillä kulimme vielä noiden edellisten kappaleiden lisäksi kappaleet kuten ”great balls of fire”, “saappaat”, ”luotu lähtemään” sekä ”nousevan auringon talo”. Kun kuunteli noita Annelin äsken mainitsemia kappaleita, se ei jättänyt varmaan ketään kylmäksi. Omaan lunttilappuuni olin tuhon kotaan merkannut oikein alleviivaten huomion, ”aivan huippu”! :-)) ”Nousevan auringon talo” kappale päätti samalla Annelin toisen setin…

Armi Armi missä on se Armi?

Anneli taputettiin jälleen lavalle yhtyen samalla laulaessa… ”Armi Armi missä on se Armi,  Armi Armi missä on se Armi,  jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu siellä siellä se Armi on, alla omenapuun ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Armi on”… Ja tulihan se Armi Anneli sieltä aikamme häntä odetettua... Kuulimme vielä kappaleet ”ihoissa on virtaa”, sekä niiin ikään aivan mainio ”kolme cowboyta”…

Koimatka sujui hienosti bändin poikien seurassa… on se vaan varsin hyvä että maailman asiat laitetaan välistä kuntoon! ;-))

Ikimuistoinen ilta :-))

Hieno ikimuistoinen ilta ihanaisen Annelin seurassa, kiitos illasta myös hänen mainiolle yhtyeelleen Recadosille! :-))

Tapsukka kiittää!

27.9.2013 - ANNELI - Krouvin lava, Hartola

tapsukka.kuvat.fi

Kesän viimeisiä viedään...

Näin se vaan menee että syksy on tullut ja sen mukana myös nämä viimeisimmät kesälavat sulkee jo pikkuhiljaa oviaan, kuten eilinen keikkapaikkamme Krouvin lava. Jos pikkaisen muistelee jää vielä jokunen lava joksikin aikaa toimimaan ennen talviajan taukoa, kuten vaikkapa Parkanon Käenkoski ja Saarijärven Kukonhiekka.

Eilen syyskuun viimeisenä perjantaina vietettiin Krouvin lavalla kesäkauden päättäjäisiä, kuten Krouvissa on yleensä ollut tapana. Anneli ja orkesterinsa Recados oli saanut esiintyjä parikseen mielestäni varsin mainion tanssiyhtye Hurman. Ja kuinkas ollakaan meidän poppoo oli myös rientänyt paikalle. Kesäkauden päättäjäisiin oli kaiken kaikkiaan saapunut hienosti tanssikansaa ja muita ihmettelijöitä suurin joukoin.

Hyvä aikataulu…

Krouvin lavan aikataulu miellytti kovasti. Annelin oli määrä aikataulun mukaan astella lavalle jo varttia vaille kymmenen. Emme kerinneet kovin kauaa odottaa saapuessamme Krouviin ja siirtyessämme oitis lavan edustalle. Hurmalta vain pari kolme piisiä kun Recadosin pojat saapuivat jo lavalle. Recados aloitti tutusti laulaen, Anneli, Anneli, Anneli… kohta Annelin jo kirmatessa lavalle. Anneli oli sonnustautunut illan keikkaan kauniin siniseen sekä mustaan, mutta olipa nättiä ja tyylikästä! :-))

”Ihoissa oli virtaa”…

Aloitus kappaleen ”suojaan” jälkeen saimme kuultavaksi tällä kertaa kappaleen ”ihoissa on virtaa”… tämä kappale oli omistettu sitten muutaman viikon jälkeen keikalle palanneelle ”Simolle”... kuten Anneli kesällä Syviksellä näpsäkästi häntä nimitti, oli kuulemma aivan Simon näköinen meinas Anneli tuolloin! Anneli: ”tämä kappale on omistettu Simolle… vai kuinka” Annelin katsoessa kuin kysyvästi nimittämänsä Simon suuntaan? ”Ihoissa on virtaa”, ja kun kerran Annelista on kyse sitä virtaa kyllä tuntuu piisaavan joka käänteessä… sen kuin kipunat vain sinkoilee! ;-))

”Basistia täytyy, kait uskoo”

Ennen seuraavaa kappalettaan ”jambalaya” Anneli kääntyi basistimme Tapin puoleen kertoen samalla että tää seuraava kappale on meidän basistimme mukaan aina tuolta neljäkymmentä luvulta saakka. Pikkaisen Anneli otuosta kuitenkin empivä että uskoakko vai ei… Annelin aikansa sitä miettien, ”basistia täytyy, kait uskoo”…

Sen verran rupes tuo itseäkin kiinnostamaan että piti vähän katsella että mitenkähän vanha toi kappale mahtaakaan olla. Joidenkin tietojen mukaan kappaleen esilevytys olisi ollut meidän Olympiavuonna 1952. Kappaleen kirjoittajana ja esittäjänä oli tuolloin kantrin tulkitsija Hank Williams… eli vanha kappale joka tapauksessa, ties vaikka sävellys olisi tuolta basistimme mainitsemalta neljänkymmen luvulta lähtöisin?

Myös tangot kuuluivat Annelin osalta eilisillan ohjelmistoon kappaleilla ”mustasukkaisuutta” sekä ”tuhon tietä kuljen”… Seuraavasi oli samba – kappaleiden vuoro, ekana sambana ”villi varsa”… kuten monesti aiemmin niin tälläkin kertaa meidän oli pakko tuolloin ositella että siellähän se villivarsa näkyy olevan lavalla, johon Anneli meinas meille että ”en minä enää ole”. Kerrankin me se jääty aivan sanattomaksi, vaan todettiin… ”sen kuin vaan pahenee”, heh hee! ;-))

”Kerrankin minua nuorempia”…

Vielä ennen kuin Anneli poistui eka setiltään, hän esitteli seuraavana lavalle nousevan Hurma orkesterin. Noiden esittelysanojen jälkeen Anneli vielä jatkoi katsellen tanssiorkesteri Hurman jäseniä… pojat näytti hänen silmissään niin nuorilta… Anneli kait tunsi itsensä ”vanhaksi” (eikä mitä) kuin siinä katsellessa virkkoi poikien suuntaan… ”kerrankin minua nuorempia!” :-))

Pieni nalle…

Tanssiorkesteri Hurma hoiti välillä sen oman osuutensa ja Anneli päästettiin jälleen vauhtiin kappaleilla, nyt kappaleilla järjestyksessään ”planeetat kohdallaan”, ”koivukuja”, ”kuolleet lehdet”, ”niin paljon kuuluu rakkauteen” sekä jälleen tuo Armin ja Dannyn hauska duetto. Armi sai tällä kertaa pienen nallen, liekö suklaata vai mitä? Jess..! :-))

Pyyhkeet vain lentelivät…

Tälläkään kertaa ei menty keikkaa ilman Annelin ja Pertin pientä hauskaa kisailua. Anneli se muistaa aina mainita että kannattaa ottaa huomioon että Pertti on kotoisin Viitasaarelta… Anneli se keksii kaikenlaista hauskaa, kiusoitellen Perttiä milloin mistäkin, kuten eilen… Tällä kertaa tuo pieni leikkimielinen kisailu päättyi Pertin heittäessä vieressä olleen pyyhkeensä selin olleen Annelin tummille hiuksille, ja siitä heitosta tuli aivan täysosuma, heitetty pyyhe lensi suoraan pään yli aina silmille asti… ja voi sitä naurun riemua, yhdellä sun toisella! ;-)) ;-))

Keikkaa jatkettiin kuitenkin sovun merkeissä, tottakait pienestä hauskasta kisailusta huolimatta… Tällä toisella setillä kuulimme vielä muun maussa kappaleet ”nousevan auringon talo”, ”luotu lähtemään”, ”don’t cry for louie” sekä ”ne na na na”…

Hurman pojat vauhdissa!

Illan vauhdikkaimmat…

Encore kappaleina kuulimme sitten ne illan vauhdikkaimmat menopiisit, Jerry Lee Lewisin ”great balls of fire” sekä Annelin omalta levyltä “saappaat”, alkuperäiseltä nimeltään Nancy Sinatran 1966 levyttämä kappale “these boots are made for walkin”…

Tapsukka kiittää! :-))

21.9.2013 - ANNELI - Iso Valkeinen, Kuopio

Itäsuomen kierueella...

Iso Valkeinen Kuopio. Hyvä mesta hyvä meno… pari tunnelma kuvaa illan keikalta… hymm… rummuissa häärii Mikko... missä missä missä on se Pertti...? ;-))

Tapsukka lähtee heti aamusta Tampereelle tyttären muuttohommiin! Tarinat jää myöhäis iltaan tai kenties huomiseen. Kuhan katellaan ja kaikki aikanaan…Tapsukka :-))

Edit 23.9.2013:

tapsukka.kuvat.fi

Kaikki kiva päättyy aikanaan... viime lauantaina vietettiin Iso Valkeisessa Annelin sanoja lainatakseni itäsuomen kiertueen viimeistä keikkaa… Mukaan piti tälläkin kertaa rientää tottakait, nappasin mukaan paikkakunnan musamiehet Tapin sekä Mikko... matkaan, ja keikkapelin nokka kohti Kuopion Iso Valkeista.

Joe Cockerilla alkuun…

Kamalasta kelistä huolimatta Iso Valkeiseen oli illan mittaan rientänyt aika kivasti tanssikansaa. Recados aloitti kymmeneltä ja Annelin oli vuoro astella lavalle yhdeltätoista... Anneli kirmasi lavalle, kauniisti hymyillen kuten aina Recadodin samalla soittaessa introa Joe Cockerin mahtipontisesta kappaleesta "With a Little Help from My Friends", toivottaen näin Annelin samalla tervetulleeksi, laulaen lisäksi intron tahtiin Annelii, Annelii, Annelii…

 Joe Cocker: "With a Little Help from My Friends" http://www.youtube.com/watch?v=_wG6Cgmgn5U

”kiva itäsuomen kiertue”…

Aloitus kappaleensa ”suojan” jälkeen Anneli toivotti kaikki paikalla olleet tervetulleiksi viimeiselle itäsuomen kiertueen keikalleen Isoon Valkeiseen. ”Kiva itäsuomen kiertue” kuten Anneli näitä keikkojaan luonnehti! :-)) Edellispäivien keikat olivat torstaina Imatralla sekä edellispäivänä perjantaina Mikkelissä.

Eka setillä saimme kuulla "suojaan" kappaleen lisäksi kappaleet ”liian pitkä matka kotiin”, ”jambalaya”, ”that's all right (Mama)”, ”tahdo tietää en”, became mucho”, ”kaksi kolpakkoa”, ”autotyttö”, ”seitsemäs taivas”, ”rakkauden muistomerkki”, ”villi varsa” sekä “la isla bonita”… :-))

Riemukas duetto…

Toinen setti aloitettiin tutulla ikivihreällä kappalella ”kuolleet lehdet”, sekä tämän parina kuullun ”rakkauslaulun”, kuten Anneli tapaa tuota kappaletta ”niin paljon kuuluu rakkauteen” nimittää. Jatkoa seurasi kappaleissa ”koivukuja” ja ”mustat silmät”, ja edelleen kappaleet ”mustasukkaisuutta” sekä toisena tangona ”tuhon tietä kuljen”…

Seuraavana mentiinkin jo tuohon Armin ja Dannyn aina niin riemukkaaseen duettoon ”tahdon olla sulle hyvin hellä”… Armi tyttönen olikin tänään vallan rohkea, ”…tänään voisit mua vaikka lähennellä”… tämä tottakait Danylle tää tarjous hyvin kelpasi… ”otan tarjouksesi vastaan lähennellä”… ja näin edespäin! ;-))

Annelin upeaa tulkintaa…

Tuon riemukkaan dueton jälkeen jatkettiin keikkaa kappaleilla ”ihoissa on virtaa”, ”don’t cry for louie”, “ne nan a na” sekä Annelin upeat tulkinnant, jälleen kerran kappaleissa “nousevan auringon talo” sekä “luotu lähtemään”! 

Aika moni onkin ihmetellyt Annelia kuunnellessaan, miten noin pienestä ja sievästä ”tytöstä” voikaan lähteä noin vahva ja voimakas ääni… nii’iin… kuten olen muutaman kerran näissäkin tarinoissa kertonut. Noi piipittäjät ovat aivan eriksen. Anneli on best! :-))

Encore kappaleina kuultiin ”great bals of fire” sekä ”ilman sua jaksaisi en”…

Recadosin omat fanit…

Kyselin tuolla aiemmin eilisaamulla että missä on se Pertti kun Mikko on mennyt kerta rumpujen taa? No selitys tähänkin löytyy... ne poikien omat fanit vei Pertin tanssiparketin puolelle, ja siinä ei sitten mikään muu auttanut, se oli menoo sitten. Vaikka tuosta Pertin ilmeestä päätellen se ei sunkaan ollut näemmä vastemielistä!! Vierellä oleva kuva kertokoon puolestaan! ;-))

Kotimatka sujui varsin hienosti, auto täynnä mainioita musamiehiä... eipä käynyt muuten aika pitkäksi... :-))

Tapsukka kiittää :-))

20.9.2013 - ANNELI - Hiihtomäen lava, Mikkeli

tapsukka.kuvat.fi

Vanha kunnon kesälava...

Eilinen Hiihtomäen keikka oli kohdaltani järjestyksessään jo kolmaskymmenes Annelin keikka tälle vuodelle. Joten näitä keikkoja vain kertyy näemmä kuin varkain! Meno matka sujui loppuosan pimeydestä ja vesisateesta huolimatta varsin hyvin. Hiihtomäen lava sijaitsee Mikkelin taajama-asutuksen etelälaidalla puisto-alueen keskellä. Mikkelin seutua vähemmän tuntevalle Hiihtomäen lava saatattaa olla vähän hakusassa, sen verran monen mutkan takaa lava löytyy. On jonkinlaista ajokieltoa, mennään valtatien alitse mutkaista kevyenliikenteen väylää myöten jne… mutta perillä oottaa hyvätunnelmainen vanha kunnon kesälava! :-))

”Onneks meitä sisruksia piisaa”…

Esiintymis aikataulu oli tavallisuudesta aikalailla poikkeava. Lähinnä aikataulusta tulee mieleen Pyhäsalmen Suurlava, jossa esiintyjien aikatulut ovat kokolailla vastaavat. Anneli esiinymis aikataulu oli jaettu kolmeen puolentunnin jaksoon. Siitä joka tapauksessa täydet pisteet Hiihtomäelle Mikkeliin että eka setti pääsi käyntiin jo vartin yli yhdeksän! :-)) 

Anneli oli eka kertaa Mikkelin Hiihtomäellä, nyt tuuraamassa siskoaan Annea. Anneli huomauttikin varsin osuvasti että vielä näitä uusia lavoja löytyy, kuten tämä Hiihtomäen lava jossa nän ei ole aiemmin vielä käynyt. 

Annelin oli tosin tarkoitus tulla Hiihtomäelle jo nyt aiemmin elokuulla mutta tuolloin pikkusisko Anitta oli  "vuorostaan" Annelia tuuraamassa. Hauskalla ja sanoisko jopa varsin vallattomalla puhe ja tarinapäällä koko illan ollut Annelimme kertoi nää siskosten tuuraus jutut heti kaikkansa alussa, todeten vielä… ”onneks meitä sisaruksia piisaa!” :-))

Eka puolituntisella kuulimme Annelilta muun muassa kappaleet, aloituksena kuultu ”suojaan”, ”liian pitkä matka kotiin”, ”planeetat kohdallaan”, ”jambalaya” sekä rumbat ”tahdo tietää en” ja ”besame mucho”…

Toiselle puolituntiselle…

Vartin levymusiikin ja niin ikään vartin verran Recadosin hoidettua paikan musiikki tarjonnasta saimme Annelin toiselle setille. Toisella puolituntisella Anneli tarjoili niin valssit kuin viimeaikoina Anneli ohjelmistoon aika usein kuuluneet tangot. Myös sambat kuuluivat toisen puolituntisen ohjelmistoon. Tosin aika läheltä liippasi että vain yhteen ”villi varsa” sambaan ne meinas jäädä…  Anneli ehti tarjota seuraavaksi jo ”that's all right” – kappaletta kunnes havahduttiin että pitäähän se toinenkin samba –kappale vielä hoidella! ;-))

"Mitä sinä sanoit"...

Annelin viimeinen puolituntinen aloitettiin tutulla ikivihreällä kappaleella ”kuolleet lehdet” joka sai parikseen kappaleen ”niin paljon kuuluu rakkauteen”…

Tuolla aiemmin jo kerroin että Anneli koko illan varsin vallattomalla puhepäällä. Iskien lavalta monen moista hauskaa tarinaa ja jutun pätkää… Tuosta eilis illan hauskanpidosta vois mainita vaikkapa yhtenä esimerkkinä  tuon pikku kisailun mainion rumpalimme Perin kanssa… 

Ja Anneli tuon kisailun tietysti aloitti, kukas muu. ;-)) Annelin esiintymis kohta lavalla on yleensä tuossa rumpalimme Pertin edessä, kuten eilenkin. Syystä tai toisesta, hymm... Anneli asettui seisomaan topakasti juuri tuohon Petrin rumpujen eteen samalla vekkuli ilme kasvoillaan… ”minä seison edessä ettei rumpali vaan näy?” ...sekös rupes naurattaa yhtä sun toista, niin bändissä kuin tottakait meitäkin! Pienen ihmettelyn päästä Pertti kohta takaa kysäisi, täh ”mitä sinä sanoit”… Annelilla ei kauaa mennyt, vaan vastas perän ”ei onneksi kuullut!” eipä niin kun kerta tuota kyseli, vai..? ;-)) ;-))

Danny pääsi yllättämään…

Eilen saimme kuulla myös tään Armin ja Dannyn dueton ”tahdon olla sulle hyvin hellä”. Tuo hauska esitys sujui kokolailla vanhaan hauskaan malliin…. mutta Danny, ”tahdon sulle kaiken antaa”… no, mitäs nyt hän kääntyikin yks kaks yllättäen Armin sijaan basistimme Tapin puoleen, antaen hänelle herkullisen Royal – patukan! Danny pääsi todellakin meidät yllättämään, Armin, Tapin kuin kaikki toisetkin! No ei tässä sinällään mitään hätää, saihan Armi loppujen lopuksi sen oman suklaa patukkansa… ;-)) 

Suklaa maistui... 

Kuulimme kolmannen setin päätteeks hienot kappaleet "nousevan auringin talo" ja "luotu lähtemään"... Anneli poistui lavan taa lämpiön puolelle... 

Recados alkoi kysellä omalla tyylillään, J. Karjalaisen malliin...  "Armi, Armi, missä on se Armi"... jne. Kaiken varmuudeksi vielä koputukset oveen, "että tuu jo"... Kohta Anneli saapuikin lavalle ja kas kummaa, ettei vain sitä Dannyn antamaa suklaata olis vielä pikkaisen sussaan? On tää Armi Annelimme aikas vikkelä, ja kyllä näemmä kerkee...! ;-))

Ennen encore kappaleitaan Anneli kyseli tanssijoilta, "otetaanko hidasta vai nopeeta... "hidasta" ja kohta kuului myös "nopeeta"... Anneli oitis tarttui tuohon nopeeseen... ja saimme eka encore kappaleena kuulla tuon oivan meno kappaleen, ja tälläkin kertaa "ilman suomennusta", kuten Anneli sen meille esitteli, "great bals of fire”... jotta kaikki olisi tyytyväisiä kuulimme vielä keikan päätteeksi sitä ekana toivottua hitaampaa tanssirytmiä kappaleessa "seitsemäs taivas"... Anneli: "Hyvää yön jatkoa, kiitos!" 

Vielä pikkaisen lisää noista suklaa – patukoista. Kyllä minunkin tässä nyt juuri kelpaa näitä keikka tarinoita kirjoitella. Hieno ystävämme Danny J. Lahti antoi myös Tapsukalle vastaavan patukan tuolla myöhemmin... tuon eilen saamani patukan viimeinen pala meni juuri kurkusta alas, nami nami! :-))

Hieno keikkatuokio Annelin ja Recadosin seurassa…

Jyväskylän miesten kesken…

Koimatkakin sujui varsin rattoisasi meidän Jyväskylän miesten Mikon ja Tapion kesken… ekana vietiin Mikko Lohikoskelle, sitten Lehtisaaren kautta kotiin Säynätsaloon. Kellon nyttäessä "vasta" aamu kolmea... Tänään suuntaamme samalla sakilla kohti seuraavia seikkailuja Kuopioon!

Tapsukka kiittää! :-))

  

14.9.2013 - ANNELI - Höyrypaviljonki, Haapamäki Keuruu

tapsukka.kuvat.fi

Yhdeksän vuoden jälkeen?

Tällä erää nämä joka vuotuiset jo periteeksi muodostuneet Annelin Lapin keikat ovat kohdaltamme takana ja liittyneet näiden kauniiden keikka muistojen joukkoon.. muistot elää mielissämme ikuisesti! :-))

Palaamme jälleen näihin ”kotikulmien” niin ikään hienoille keikoille. Ja mikäpä on meidän palatessa kun suosikkimme saapuu tuohon lähelle Keuruun Haapamäelle viihtyisään Höyrypaviljonkiin… Tuosta viihtyisästä Höyrypaviljongista puheen ollen ei ole kait sattumaa kun paikan isäntänä toimii vanha tuttu tanssipaikan vetäjä Martti Vainio. Tasokkaasta ja siististä tanssipaikasta jälleen isot pisteet Martille V:lle! :-))

Tästä huolimatta pienen nuhteen voisin kyllä Martille antaa? Anneli ei ole keikkaillut Höyrypaviljongissa reiluun yhdeksään vuoteen, ja onhan se kyllä kumma… Olen eilisen jälkeen aivan sata varma että ei mee kovin kauaa kun Annelimme on jälleen Höyrypaviljongissa meitä viihdyttämässä, sen verran eilen oli makee veto Annelilta ja bändiltä, ja vielä lisäksi paikalla oli kansaa pilvin pimein… jäämme innolla odottaa! :-))

Muistellaan vähän menneitä...

Höyrypaviljonki 2004, Anneli & Mega: Kriminal tango , Kellohame heilahtaa , Viimeinen valssi

Nää videot on aivan ihania ja Anneli juuri ja juuri 17v. :-))

Jos aivan tarkkoja ollaan on Anneli esiintynyt Höyrypaviljongissa vuoden 2004 jälkeen.
Anneli vieraili Höyrypaviljongissa kesällä 2007 esiintyen samalla siskonsa Annen keikalla.

Höyrypuiston keikka 2007  > jos kelaat kuvia eteenpäin pääsette Anne Siskon keikoille 2007! :-))

Hieno keikka jälleen...

Ennen Annelimme osuutta saimme nauttia mainion Recados – orkesterin viihdyttävästä kahden setin tuokiosta… kyllä pojat osaa!

Ei tule heti mieleen…

Kun kuuntelee ja katselee Annelin sekä orkesterinsa Recadosin osaamista lavalla, saa vastaavaa kyllä etsiä sen verran ammattitaitoa sekä iloista esiintymisen riemua he lavalla tarjoavat. Vaikka kuinka miettii, kuka laittaa tuon paremmaksi... ei tuu heti mieleen, on sitten kyse kappaleesta kuin kappaleesta, iloisesta meiningistä, yleisön huomioon ottamisesta jne... kyllä käypi ja onnistuu, jess... :-))

Todellinen silmän ilo...

Tyylikkääseen housu-asuun pukeutuneen Annelimme vuoro oli astella lavalle vartin vajaat yhdentoista... oli mustaa sekä valkoista, todella tyylikästäistä sekä huoliteltua aina noita makeita kenkiä myöten. Todellinen silmän ilo!

Annelin eka setillä meille tarjottiin muun muassa kappaleet, aloituskappaleen kuultu ”suojaan”, ”tanssin päivät, tanssin yöt”, ”that's all right (Mama)”, valssit ”rantakoivun alla” ja ”ilta Skanssissa” sekä tutut humpat ”kaksi kolpakkoa” sekä ”autotyttö”. Setin päätti Annelin omat kappaleet ”seitsemäs taivas” ja ”mikä sun nimi on”…

Tangot, tanssikansan suosikit…

Varttitunnin tauao jälkeen jatkettiin illan keikaa... Minusta on Annelilta varsin hyvä veto ottaa ohjelmistoonsa tangot, ainakin näin näillä "kesäisillä" tanssilavoilla. Niitä tanssikansa odottaa, ehkä noita kovimpia pilkepaikkoja lukuun ottamatta! :-))

Kuulimme Annelilta hienot tulkinnat tangoista ”mustasukkaisuutta” sekä ”tuhton tietä kuljen”. 

Toisella setillä saimme kuultavaksi edellä mainittujen tangojen lisäksi muun muassa kappaleet, setin aloituksena kuultu ”kuolleet lehdet”, ”niin paljon kuuluu rakkauteen”, ”villi varsa”, ”nousevan auringon talo”, ”luotu lähtemään” sekä tietysti tää riemastuttava ”Armin ja Dannyn” duetto ”tahdon olla sulle hyvin hellä”… :-))

Anneli otti ohjat… :-))

Annelista pidettiin. Hän joutui jopa kahdesti palaamaan takaisin encore kappaleille. Parin ensimmäisen encore kappaleen ”great bals of fire” sekä ”kolme cowboyta” jälkeen kovat abloodit jatkuivat, vaikka Vainion Martti yritti väliin toppuutella… ”nyt olis lippu-arvonnan vuoro, että pysytän aikataulussa”… mutta abioodit vain jatkuivat ja jatkuivat! Anneli käväisi oiken kurkkaamassa Martin suuntaan, että jos vielä vähän jatkettais… Näin leikkisäati sanoen Anneli otti ohjat... Martti kyllästyi odottamaan omaa arvonta vuoroaan, poistuen paikalta takavasemmalle vieden arpalipukkeet jonnekkin kahvion puolelle nähtäväksi! Ja me saimme mitä halusimme... 

Illan lopuksi saimme vielä kuulla pari encore kappaletta ”liian pitkä matka kotiin” sekä ”rakkauden muistomerkki”…

Huiman hieno keikka-ilta jälleen, siitä suurin kiitos suosikillemme Annelille! Kiitos myös teille rakkaat keikkaystävät kivasta seurasta… palaamme jälleen!

Tapsukka :-))

..............................................................................................................................................

Edit: 15.9.2013 klo 22.50 - käväisin katsomassa miten näitä tarinoitani on katseltu, tai luettu. Tämän päivä saldo näkyi olevan tällä hetkelä tasan 400 kertaa... ei paha! Tapsukka kiittää!! :-)) 

30.8.- 2.9.2013 - ANNELI - Lapin keikat (3)

Evästauko matkalla...

Annelin mukana Lappiin…

Annelilla oli jälleen vuorossa vuotuiset lapin keikat. Tällä kertaa on tiedossa tuolla Lapissa neljä päivää ja kolme keikkaa. Noista Annelin lapin keikoista on muodostunut myös minulle jokavuotinen hieno tapahtuma, ei vaan osaa poissa olla… :-))

Kaikenlaista tarinaa…

Uusi keikkapaikka, ”sekapäistä näin”, ”saako avata”, sakko, isot makeet pitsat, Tähtiartisti kisa, lenkkeilyä ja rullatuoli, vauvauutisia?, entäs ”nöpösniska”, Eestin kieltä, pienet rinnat - ”aidot”, ”mustasukkaisuutta”, ”äitii”, ”onko tuo teidän tyttö?”, love – patukka ja suloinen kuorsaus, ”Tappi Leppänen”, kunnon kisailua, ”tarkkaa touhua”, "varpaiden kutitusta", ”meinaa pitää siimat kireellä”, ”sinä olet ihana” sekä ”mirri” naukuu hävyksissä…

Tuossa yllä on pieni otsikkojen tapainen luettelo menneen rundin tapahtumista, päivästä toiseen… Noille kaikille otsikoille löytyy tarinasta kullekin mitä, missä ja milloin… olkaatte hyvät! ;-))

...........................................................................................................................................

tapsukka.kuvat .fi

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ  30.8.2013 – menomatka + Pojanhovin keikka:

Uutta reittiä myöten…

Menomatkamme Kisun kanssa sujui varsin näpsäkästi mielen pyöriessä tulevaa keikkarupeamaa odotellessa. ”Tomppa” tarjosi meille nopeimmaksi reitiksi Rovaniemelle Ranuan kautta ajamista, joten päätimme kokeilla vaihteeksi uutta reittiä. Tarjottu reitti vaihto-ehto oli varsin hyvä, liikennettä tienpäällä oli vähän ja tiet muutoinkin hyvässä kunnossa. Kannatti kokeilla! Teimme tarjottuun reittiin pienen poikkeaman käväisemällä Ranuan keskustassa. Osuimme siellä kuin vahingossa paikalliselle Hillatorille. Mikä ettei, Marttojen letut ja kahvi maistuivat varsin makoisalta... 

Uusi keikkapaikka…

Legendaarisen Hotelli Pohjanhovi oli meille kuten Annelle keikkapaikkana aivan uusi. Hotelli oli aika hieno ja majoitus asiallinen, siinä ei suuremmin valittamista. Toisaalta Pohjanhovi oli varsin arvokas paikka. Esimerkkinä vois mainita vaikkapa lonkeron joka maksoi kokonaiset 7,20 euroo…

Anneli lauteille…

Recados korkkasi tämän syksyinen Lapin rundin ilta kymmeneltä ja tyylikäs Annelimme asteli lauteille yhdeltätoista aloittaen osuutensa tutusti vanhalla kunnon kapaleellaan ”suojaan”. Tätä seurasivat kappaleet ”ihoissa on virtaa”, ”jambalaya”, ”that's all right (Mama)”, ”rantakoivun alla”, ”ilta Skanssissa” sekä tämä basistimme tuttu ”lemppari” ”kolpakoita kaksi! ;-))

”sekapäistä näin”…

Toisena humppana kuultu ”autotyttö oli saanut vähän lisää väriä poikien hauskasta pikku stemmasta… Anneli vetää hauskaa humppaansa kuten aiemmin …”ohi autoillaan kun kiitää niin sekapäistä miehet näin… pojat, ”sekapäistä näin”… josta Anneli jatkaa edelleen… ;-))

Annelin Toinen setti alkoi kauniisti kappaleella ”kuolleet lehdet”… seuraavaksi kuultiin Annelia lainaten ”rakkaus piisi” eli ”niin paljon kuuluu rakkauteen”… Anneli edellisen kappaleen jälkeen, ”mitäköhän seuraavaksi”... pieni hetki ”eikun juu, mennään sambat, villi varsa”… toisena sambana saimme kuulla Madonnan “la isla bonita”… Annelin mielestä tuosta Madonnan kappaleesta tulee aina jotenkin laivafiilis…

”saako avata”…

Iltaan kuuluin tietysti tämä Armin ja Dannyn hauska duetto ”tahdon olla sulle hellä”. Joka kerta pikkaisen ”jännäämme” mitähän hauskaa nyt tuleman pitää, mitä lienee keksineet tällä kertaa… eli näin mentiin: Danny, ”kaiken sulle annan… siis ruusun”. Itse asiassa Danny ojensi Armille rustaamansa rakkauskirjeen pienen makupalan kera… ”saako avata” Armi kysäisi, tarkoittaen sitä saamaansa kirjettä?

Jaahas... "jotenkin kävi tuolloin mielessä että onkohan noin naiset oikeesti pikkasien meitä miehiä uteliaampia, ehkä? Miksikö se tuli juuri nyt mieleen? Ei yksinomaan tuosta Armin esittämästä kysymyksestä vaan… olen kuullut jotain sellaista että nämä kaikkitietävät ”pikkulinnut” ovat laulelleet, jotta Armi olisi jollakin keikalla jo etukäteen käynyt kurkkaamassa Dannyn taskun että mitähän kivaa sieltä löytyy? Siitä kurkkaamisesta oppineena Danny kaiketi pistää jatkossa lahjansa siellä taaimmaisessa taskussaan"… Voi sua hupsu Armi, oot sie ihana! :-))

Toisella setillä kuulimme vielä lisäksi muun muassa kappaleet ”liian pitkä matka kotiin”, ”nousevan auringon talo”, ”luotu lähtemään”, ”great bals of fire”, encore piisit ”seitsemäs taivas” sekä ”kolme cowboyta”…

Keikan päätteeksi... kuva: Sami Aikioniemi

Ja sakko…

Ei reissua ilman saatua sakkoa, tai sakko sillon tällön yhdelle sun toiselle… tällä kertaa näin jopa omin silmin kun sitä sakko –lappua auton tuulilasiin viritellään. Meinasin siinä hätiin jo rientää, mutta ehkä se olisi ollut turhaa, joten… Tarina ei tällä kertaa kerro kenelle toi lappu loppujen lopuksi annettiin! :-(( 

.............................................................................................................................................

Äkäsjärven pohjoispuolta. Taustalla häämöttää Äkäslompolon kylä.

TOINEN PÄIVÄ  31.8.2013 –  vietimme vapaa päivää:

Toisen päivän ohjelmaan kuului paikan vaihto Rovaniemeltä Äkäslompoloon. Muutoin päivä oli ”vapaa” ilman keikkaa… tai tottapuhuen ilta sujui kuitenkin keikan merkeissä, paikalla olleen Tähtiartisti semifinaalia kattoessa Pirtukirkon (Pirtukirkko = Äkäishotellin tanssiravintolan nimi) yläkerrassa omlla porukalla… Kisa oli kaiken kaikkiaan kaksi päiväinen ja onnenonkijoita kisaan oli vaikka millä mitalla, näin lauantainakin arvioni mukaaan lähes viitisenkymmentä laulajaa…

Päivällä innostuin lenkkeilemään kiertäen Äkäsjärven pariinkin kertaan tehden siihen vielä muutamia ”sivuhyppyjä” sinne sun tänne, rannassa olleeseen lintutorniin jne… matkaa kertyi kokolailla tarkkaan jopa viitisentoista kilomeriä!

Illansuussa ennen Tähtiartisti kisaa käväisimme nauttimassa poika porukalla makoisat isot pitsat paikallisessa Eväs Kori raflassa… suosittelen ehdottomasti! :-))

............................................................................................................................................

KOLMAS PÄIVÄ  1.9.2013 – Pirtukirkon keikka:

Lenkkeilyä ja rullatuoli...

Ennen illan keikkaa tuli Annelin kanssa puheeksi edellispäivän lenkkeilyni. Kehaisin Annelille että olipa helppo lenkki kulkea vaikka olis tuon lenkin rollaattorilla tai rullatuolilla kulkenut… mitä tuota nyt kehuman, kyllä Anneli tuohon jotain näpsäkkä kitenkin keksii, kuten nytkin. ”kyllä mää sitten sua parinkymmen vuoden päästä tuolilla työntelen!” No joo... jäädään odottaa!! ;-))

Vauvauutisia…?

Siinä tuli tietysti puheeksi myös nämä viimeisimmän Hymy – lehden juorut iskelmälaulajien raskauksista? Tuossa lehden tarinassa kerrottiin Annelista, että onkohan Anneli kukaties raskaana kun oli miehensä kanssa Karvian markkinoilla ostellut lasten vaatteita? Sanonko tuohon, että hah haaa… ;-))

Entäs ”nöpösniska?”…

Myös meidän kotona niin kutsuttu ”nöpösniska” tarkoittaen tällä lemppari nimellä meillä kusuttua Suvi Teräsniskaa. Hän oli lehden mukaan vastaavien juorujen kohteena… Selvyyden vuoksi pikkaisen  tuosta käyttämästäni ”nöpösniska” nimestä. Taannoin Enoni antoi parin kolmen vuoden iässä olleelle pikkusiskolleni lelliittelynimeksi ”nöpösniska”… vähän ehkä kaukaa haettu nimi, mutta kuitenkin, huppista ;-))

Eestin kieltä ja pienet rinnat – ”aidot”…

Recadosin pojat aloitti... Ja kuikas muuten, pojat ovat poikia edelleen, ja varsin nokkelia, keksivät jokaiselle keikalle jotain uutta ja jännää. No tämä vanha tuttu ”Saarenmaan valssi" on saanut mukaansa säkeistön verran Eestin kieltä. Joku sitä kuunnellessaan epäili että onko tuo laulaja (Jarkko Lahti) kenties jostain Eestistä lähtöisin? No ei taida olla, vaan Vaasan miehiä sitä ollaan!

Ja ne pojat… Baddingin ”paratiisi” – kappaleeseen pojat ovat keksineet näppärän pikku lisän. ”…ja pienet rinnat prinsessallani siedän – aidot”… pojat on poikia! :-))

”Mustasukkaisuutta”…

Anneli saapui iloksemme lavalle jo ilta kymmeneltä, esittäen kaiken kaikkiaan tällä eka setillään seitsemän kappaleparia, ja melkein siinä tunti vierähti… monen vanhan tutun kappaleen lisäksi Annelin ohjelmistoon kuului tällä kertaa myös silloin tällöin tanssikansan kysäisemät tangot… Annelille uutena tangon kuulimme tangon ”mustasukkaisuutta”…

”…äitii”…

Kappaleessa ”that's all right (Mama) – kaikki hyvin äiti” ovat pojat jälleen kehitelleet jotain aivan uutta kappaleen loppuun, tai tarkemmin sanottuna tämä hauska uusi lisä sai ensi esityksensä jo parin päivää sitten Pohjanhovin keikalla, …”that's all right,  that's all right, that's all right, äitii…!” Kaunista ja nättiä! Anneli totesikin kappaleen jälkeen kekseliääseen tapaansa jotenkin tähän tyyliin, ”ovat pojat sitten minkä ikäisiä tahansa äiti on pojille vaan se tärkein!”

”Onko tuo teidän tyttö?”…

Eräs tanssipari oli katsellut meitä Kisun kanssa  miettien että onkohan tuo Anneli heidän tyttönsä… he eivät malttaneet uteliaisuuttaan vaan käväisivät oikein tuota suhdetta meiltä kyselemässä ”onko tuo teidän tyttö?” No eipä vaan… tuota samaa iskä juttua on minulta kysytty vuosien varrella useamman kerran. Olen ollut kaiken kaikkiaan heidän mielestä, milloin tuo iskä, milloin keikkamyyjä, milloin manageri jne… Meillä on tosin itsellä oikeesti kaksi jo Annelia vanhempaa tytärtä ja olenkin joskus leikkimielisesti kutsunut Annelia nuorimmaisekseni… ”mitä mun nuorimmainen!” ;-))

Love –patukka…

Anneli kertoi mitä seuraavana on vuorossa... laulamme dueton, minä olen Armi ja hän on Danny. Esitämme kappaleen "tahdon olla sulle hellä"... parketista kuului innostunut ääni, "hyvää"... :-))

Armi ja Danny olivat jälleen vauhdissa, kuinkas muuten… mistähän lienee Danny olikaan tällä kertaa hankkinut tuon Armille ojennettavaksi tarkoitetun love –suklaa patukan… ja mitä muuta Danny ja Armi tälle illalle keksivät? Patukan ojennuksen jälkeen Danny... ”kuinkas sattuikaan nimittäin, tahdon olla sulle hellä lempiä aina sua sydämellä… ainakin tällaisella suklaisella sydämellä… ja muutoinkin!” Armi jatkoi ”ooh kiitoos… tahdon olla sulle hellä jos voit muutakin kun lahjoitella ja voisitko joskus vähemmän kuorsata”… hah hah hahaa, ja aivan hurja nauru täytti salin!! ;-))

”Suloinen kuorsaus”…

Selitys on kait tästä laulun kuorsaus tarinasta paikallaan: Kappaleen jälkeen Armi Anneli valaisi tuon kuorsaus tarinan kertoen että jossakin he olivat kumpikin vuorollaan nukahtaneet takahuoneen sohvalle... 

Annelin mielestä Jarkko oli kuorsannut todella kovaa, muttei viitsinyt siitä mitenkään mainita… jonkin ajan kuluttua Jarkko tuli sanoo, ”kyllä sulla oli sitten suloinen kuorsaus ääni”…  Armi Anneli nauraen, ”kiinni jäätiin molemmat”, hän veti vielä yhteen tuon tarinan, jatkaen edelleen, katsellen samalla Dannyn suuntaan… ”Sulla ei ollut todellakaan kovin suloinen kuorsaus”… ”miehekäs”, tuumas Jarkko kuorsauksestaan… ”kyllä todella miehekäs”… ;-)) ;-))

Hieno keikka-ilta päättyi encore kappaleeseen ”ne na na na”…

..............................................................................................................................................

Matkalla Leville. Kuva Ylläsjärven takaa Ylläs -tuntureille...

NELJÄS PÄIVÄ  2.9.2013 – Hotelli Levitunturin keikka:

Puoleen päivään mennessä luovutettiin huoneet Äkäshotellilta ja siirrymme itse kukin pikkuhiljaa kohti viimeistä keikkapaikkaa Hotelli Levitunturia. Muutama maisemakuva piti matkalla ottaa, sen verran nämä hienot Lapin maisemat hivelivät silmää, ei auta! :-))
Illan keikka Hotelli Levitunturissa on kohdaltani jo kahdeksas Annelin keikka kyseisessä paikassa. Joten aikalailla on tullut tuolla Lapissakin näemmä reissattua!

Recadosin hauskat musa miehet...

”Tappi Leppänen”…

Ennen keikkaa otettiin Recadosin pojista pari ryhmäkuvaa. Itse keikka alkoi hyvissä ajoin jo puoli yhdeksältä. Poijat pisti parastaan, ja noita omia hauskoja sanoja oli kappaleet jälleen pullollaan… ”Kalle Tappinen oli muuttunut Tappi Leppäseksi”, sekä ”lännen lokarin sävel, nyt kertoen Jorma Pulkkisesta” jne… ;-))

Kunnon kisailua…

Annelin oli puolestaan vuoro saapua lavalle tunnin jälkeen puoli kymmeneltä. Aloituskappaleiden ”suojaan” sekä ”liian pitkä matka kotiin”  jäljestä saatiin varsin hurja kilpasoitto kappaleessa ”jambalaya”… Jarkko ja Mikko kisailivat vuoron perään oiken kunnolla kumpi vetää ne kaikkein hurjimmat soolot! Anneli jätti väliin jopa omaa osuuttaan, ja pojathan käytti sitä hyväkseen sydämensä kyllyydestä… Jess! :-))

”Jambalayaa” seurasi kauniit valssi – kappaleet ”rantakoivun alla” sekä ”ilta Skanssissa”… Anneli ennätti välistä pohtia miten noista puista on tehty monen monta laulua… viitaten samassa yhteydessä pikkaisen myös oman pihansa rantakoivuihin!

”Tarkkaa touhua”…

Jossakin vaiheessa iltaa Anneli asetteli nuottitelineessä olleita sana – ja biisilista papereitaan, asetellen niitä tarkan näköisesti kunkin omille paikalleen… katselin aikani tuota asettelua, enkä malttanut pitää suutani kiinni vaan jokin kommentti piti siitä Annelille heittää… ”näkyy olevan tarkkaa touhua”… Anneli oli kaiketi samaa mieltä kanssani sanoen topakasti, ”tarkkaa touhua kuin pärekaton kulottaminen”… empä tuota yhtään epäile! ;-))

Illan kappale valikoimaan kuului tänäkin iltana noiden yllämainittujen kappaleiden lisäksi tangot, rumbat, foksit, ja edelleen jotain vähän vauhdikkaampaa kuten encorena kuullut tutut rokit ”great bals of fire” sekä ”saappaat”…

”varpaitasi kutitella”…

Mutta mitenkäs se tänä iltana Armin ja Dannyn kanssa meni…  hauskaa sanailua jälleen! Armi: …”tahdon olla sulle vähän hellä, varpaitasi kutitella, jos voit mulle sydämesi antaa… Danny, ”aion sut tänään koukkuuni saada”, samalla ojentaen Armille hankkimansa uistimen… Armin ilme kertoi että hän tais olla jopa pikkaisen hämillään Dannyn antamasta hienosta lahjasta. Armi kuitenkin jatkoi… ”tahdon olla… kaikilla tälläisillä vähän hemmotella, mutta uskon että sattuu jos tuohon uistimeen uppoo”…  kaikilta hauskaa naurua päälle!

”meinaa pitää siimat kireellä”…

Kappaleen jälkeen Armi Anneli jatkoi viittilöiden samalla duetto -parinsa Dannyn puoleen... ”siellä Danny pistetään käsiä yhteen"… hän edelleen kuin pohdiskellen, "hän antoi mulle tällaisen uistimen, meinaa pitää siimat kireellä!” heitti Armi vielä hauskasti lisää… ”minä kerron sen vaimolle”... ”älä kerro!” Armi jäi edelleen pohtimaan katsellen saamaansa uistinta, ”minä olen kova harrastaa kalastusta, kiitos!..."

”sinä olet ihana”…

Aivan mahtava keikka jälleen! Lapin kiertueesta jäi jälleen niin iloinen mieli että kait sitä vielä 30 –vuoden jälkeen näillä Annelin keikoilla vielä nähdään… Annelin kanssa tuumattiin että lisätään tuolla kertomuksessa kolmannen päivän alussa mainittuun 20 –vuoteen vielä kymmenen vuotta lisää… ja sehän Tapsukalle soppii! :-))

Keikan jälkeen Anneli kiitteli meitä että olimme saapuneet jälleen näille lapin keikoille… Sanoen lisäksi mahdottoman kovan rutistuksen kera… ”kiitos, sinä olet ihana!!!” ”Niin olet sinäkin, meillä oli jälleen hauskaa!”

Tapsukka kiittää! :-))

............................................................................................................................................

”Mirri” naukuu hävyksissä… ;-))

Muuten mikäs tarina se olis ilman kunnollista loppukevennystä... no ei sitten yhtään mikään! Joten eikun tuumasta toimeen ja kevennyksen pariin... 

Kotiinpaluu päivänä tiistaiaamuna laitoin kännyyn herätyksen jo kello seitsemäksi jotta jos kävis pikaisesti aamupalalla ennen pitkää kotimatkaa. Kännyssä on herätysäänenä cat eli kissa, hälyytys ääntä jota meillä on kutsuttu leikkisästi ”mirriksi”… Aamulla heräsimme kuitenkin jo ennen tuota ”mirrin” naukaisua, enkä ottanut sitä laittamaani hälytystä pois päältä. Häärin siinä jotain pakkaillen kamppeitani kasaan kun jostain alkoi kuulumaan hyvin vaimeana tuo ”mirrin” nau’unta, ekiä kännyä näy missään, ja nau’unta sen kuin vain jatkui… kurkistin peiton alle, lipastoihin ja ties minne, no johan on kumma, "mirri" sen kun vain naukui lakkaamatta...

Mutta arvatkaapa mitä? Känny löytyi lopulta mustasta nojatuolista jossa ”eukko pahanen” on nätisti istunut kännyn päällä koko tuon pitkän naukumisen ajan huomaamatta millään tavoin soivaa kännyäni… hyvät on näemmä vaimentimet, että sillee! ;-))

Tapsukka edelleen. ;-))