Kesän viimeisiä viedään...
Näin se vaan menee että syksy
on tullut ja sen mukana myös nämä viimeisimmät kesälavat sulkee jo pikkuhiljaa
oviaan, kuten eilinen keikkapaikkamme Krouvin lava. Jos pikkaisen muistelee jää
vielä jokunen lava joksikin aikaa toimimaan ennen talviajan taukoa, kuten
vaikkapa Parkanon Käenkoski ja Saarijärven Kukonhiekka.
Eilen syyskuun viimeisenä
perjantaina vietettiin Krouvin lavalla kesäkauden päättäjäisiä, kuten Krouvissa
on yleensä ollut tapana. Anneli ja orkesterinsa Recados oli saanut esiintyjä
parikseen mielestäni varsin mainion tanssiyhtye Hurman. Ja kuinkas ollakaan
meidän poppoo oli myös rientänyt paikalle. Kesäkauden päättäjäisiin oli kaiken
kaikkiaan saapunut hienosti tanssikansaa ja muita ihmettelijöitä suurin
joukoin.
Hyvä aikataulu…
Krouvin lavan aikataulu
miellytti kovasti. Annelin oli määrä aikataulun mukaan astella lavalle jo varttia
vaille kymmenen. Emme kerinneet kovin kauaa odottaa saapuessamme Krouviin ja
siirtyessämme oitis lavan edustalle. Hurmalta vain pari kolme piisiä kun
Recadosin pojat saapuivat jo lavalle. Recados aloitti tutusti laulaen, Anneli,
Anneli, Anneli… kohta Annelin jo kirmatessa lavalle. Anneli oli sonnustautunut
illan keikkaan kauniin siniseen sekä mustaan, mutta olipa nättiä ja tyylikästä!
:-))
”Ihoissa oli virtaa”…
Aloitus kappaleen ”suojaan”
jälkeen saimme kuultavaksi tällä kertaa kappaleen ”ihoissa on virtaa”… tämä
kappale oli omistettu sitten muutaman viikon jälkeen keikalle palanneelle
”Simolle”... kuten Anneli kesällä Syviksellä näpsäkästi häntä nimitti, oli
kuulemma aivan Simon näköinen meinas Anneli tuolloin! Anneli: ”tämä kappale on omistettu Simolle… vai
kuinka” Annelin katsoessa kuin kysyvästi nimittämänsä Simon suuntaan? ”Ihoissa on
virtaa”, ja kun kerran Annelista on kyse sitä virtaa kyllä tuntuu piisaavan
joka käänteessä… sen kuin kipunat vain sinkoilee! ;-))
”Basistia täytyy, kait uskoo”
Ennen seuraavaa kappalettaan
”jambalaya” Anneli kääntyi basistimme Tapin puoleen kertoen samalla että tää
seuraava kappale on meidän basistimme mukaan aina tuolta neljäkymmentä luvulta
saakka. Pikkaisen Anneli otuosta kuitenkin empivä että uskoakko vai ei… Annelin
aikansa sitä miettien, ”basistia täytyy, kait uskoo”…
Sen verran rupes tuo itseäkin
kiinnostamaan että piti vähän katsella että mitenkähän vanha toi kappale
mahtaakaan olla. Joidenkin tietojen mukaan kappaleen esilevytys olisi ollut
meidän Olympiavuonna 1952. Kappaleen kirjoittajana ja esittäjänä oli tuolloin
kantrin tulkitsija Hank Williams… eli vanha kappale joka tapauksessa, ties
vaikka sävellys olisi tuolta basistimme mainitsemalta neljänkymmen luvulta
lähtöisin?
Myös tangot kuuluivat Annelin osalta eilisillan ohjelmistoon kappaleilla ”mustasukkaisuutta” sekä ”tuhon
tietä kuljen”… Seuraavasi oli samba – kappaleiden vuoro, ekana sambana ”villi
varsa”… kuten monesti aiemmin niin tälläkin kertaa meidän oli pakko tuolloin
ositella että siellähän se villivarsa näkyy olevan lavalla, johon Anneli meinas
meille että ”en minä enää ole”. Kerrankin me se jääty aivan sanattomaksi, vaan
todettiin… ”sen kuin vaan pahenee”, heh hee! ;-))
”Kerrankin minua nuorempia”…
Vielä ennen kuin Anneli poistui
eka setiltään, hän esitteli seuraavana lavalle nousevan Hurma orkesterin.
Noiden esittelysanojen jälkeen Anneli vielä jatkoi katsellen tanssiorkesteri
Hurman jäseniä… pojat näytti hänen silmissään niin nuorilta… Anneli kait tunsi
itsensä ”vanhaksi” (eikä mitä) kuin siinä katsellessa virkkoi poikien suuntaan…
”kerrankin minua nuorempia!” :-))
Pieni nalle…
Tanssiorkesteri Hurma hoiti
välillä sen oman osuutensa ja Anneli päästettiin jälleen vauhtiin kappaleilla, nyt
kappaleilla järjestyksessään ”planeetat kohdallaan”, ”koivukuja”, ”kuolleet
lehdet”, ”niin paljon kuuluu rakkauteen” sekä jälleen tuo Armin ja Dannyn
hauska duetto. Armi sai tällä kertaa pienen nallen, liekö suklaata vai mitä? Jess..!
:-))
Pyyhkeet vain lentelivät…
Tälläkään kertaa ei menty keikkaa
ilman Annelin ja Pertin pientä hauskaa kisailua. Anneli se muistaa aina mainita että
kannattaa ottaa huomioon että Pertti on kotoisin Viitasaarelta… Anneli se
keksii kaikenlaista hauskaa, kiusoitellen Perttiä milloin mistäkin, kuten eilen… Tällä
kertaa tuo pieni leikkimielinen kisailu päättyi Pertin heittäessä vieressä
olleen pyyhkeensä selin olleen Annelin tummille hiuksille, ja siitä heitosta tuli aivan täysosuma, heitetty pyyhe lensi suoraan pään yli aina silmille asti… ja voi sitä naurun riemua,
yhdellä sun toisella! ;-)) ;-))
Keikkaa jatkettiin kuitenkin
sovun merkeissä, tottakait pienestä hauskasta kisailusta huolimatta… Tällä toisella
setillä kuulimme vielä muun maussa kappaleet ”nousevan auringon talo”, ”luotu
lähtemään”, ”don’t cry for louie” sekä ”ne na na na”…
 |
| Hurman pojat vauhdissa! |
Encore kappaleina kuulimme
sitten ne illan vauhdikkaimmat menopiisit, Jerry Lee Lewisin ”great balls of
fire” sekä Annelin omalta levyltä “saappaat”, alkuperäiseltä nimeltään Nancy
Sinatran 1966 levyttämä kappale “these
boots are made for walkin”…
Tapsukka kiittää! :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti